Goljat ei ole mikään helppo koira; jonkin verran terävä, reaktiivinen ja erityisesti nuorempana kärsimätön. On myös aina äänessä, niin hyvässä kuin pahassa. Kertoo kun jokin ärsyttää, mutta myös kun tykkää niin paljon ettei malttaisi olla paikallaan. Kun lempi-ihminen tulee kylään, häntä vispaa niin että meinaa irrota ja kurkusta kuuluu se tietty örinä. Goljatin huonommin tuntevat saattavat joskus säikähtää, kun melko iso ja vahvan näköinen koira murisee, mutta kyseessä on se ystävällinen örinä. Iän karttuessa ja keskittymiskysyn parantuessa ne kovat, käskevät haukut oat vähentyneet; enää ei tarvitsisi olla aina tekemässä jotain. Tekeminen on edelleen paras palkka, mutta nykyään ehtii jo välillä vähän pysähtymään ja haistelemaan. Mikään ihmettelijä Goljat ei ole edelleenkään, vaan lenkillä parasta on mennä, eikä kierrellä ojissa ja pusikoissa.